Psykoterapia on keskustelemalla tapahtuva asiakkaan ja terapeutin välinen yhteistyöprosessi. Perheterapiaa käytetään tilanteissa, joissa ongelmat liittyvät perheen sisäisiin suhteisiin. Lasten ja nuorten häiriöiden hoidossa perheterapia on luontevaa, sillä he ovat luonnostaan riippuvaisia perheestään. Perheterapian aloittamisen perusteluna voi olla yksittäisen perheenjäsenen ongelmat tai useamman jäsenen väliset vuorovaikutus- tai muut vaikeudet.

Perheterapia voidaan aloittaa erilaisissa kokoonpanoissa ja tapaamisten aikana voidaan kokoonpanoja vaihdella. Osallistujina voi olla koko perhe tai osia siitä, vanhempi tai pariskunta. Perheterapiassa osallisina voivat olla perheenjäsenten lisäksi myös muita lähipiirin ihmisiä.

Kun ihminen on itse tarinan keskellä, se ei ole tarinaa vaan yhtä sotkua. Vasta jälkeenpäin se alkaa muistuttaa tarinaa, sitten, kun sitä kertoo itselle ja muille. (M. Atwood)

Perheterapiaistunnoissa, joissa on mukana kokonainen perhe, on tilaisuus

  • oivaltaa, miten yhden jäsenen oire ja koko perheen vuorovaikutusprosessit kytkeytyvät toisiinsa
  • nähdä uudella tavalla perheenjäsenten keskinäiset suhteet
  • kokea erilaista vuorovaikutusta perheenjäsenten välillä erilaisessa sosiaalisessa tilanteessa
  • kokea yhdessä perheenä mahdollinen muutos yhden jäsenen käyttäytymisessä toisia kohtaan ja mahdollisuus lisätä tämän muutoksen vaikuttavuutta
Lähde: Wahlbeck & Lounavaara-Rintala
Perheterapia psykoterapiana , 2009